Kirka

(Kirill Babitzin, s. 22.9.1950, Helsinki - k. 31.1.2007, Helsinki)

Diskografia 1967 - 2022

Veikko Tiitto

Kiitokset täydennyksistä: Marko Niemi, Erkki Mäkinen, Ilkka Kurkela, Ilkka Rauhia

• Biografia

• single / CD-single

• EP

• LP

• C-kasetti

• CD

• kokoelmat

• DVD

• Kirka - Filmografia

• kirjallisuus

Veikko Tiitto: "Daa-da daa-da - Kirka & Sammy Babitzin - Diskografia 1966 - 2007"

Veikon sivulle

Satumaa - iskelmän historia

Biografia

Lapsuus ja nuoruus 1950 - 1969 - "Maunulan beatlesta" nuorison idoliksi

Kirill (Kirka) Babitzin syntyi Leo ja Elisabet Babitzinin emigranttiperheen kolmantena poikana 22.9.1950. Hänen kiinnostuksensa musiikkiin alkoi 5-vuotiaana hänen saatuaan mummoltaan lahjaksi harmonikan. Noin 10-vuotiaana hän voitti jopa hanurinsoittokilpailun, mutta sen jälkeen hän kiinnostui rockista ja laulamisesta, joten lupaavasti alkanut harmonikansoittoharrastus katkesi siihen. Kirka pääsi Maunulassa vaikuttaneen The Creatures-yhtyeen solistiksi vuonna 1964. The Creatures nähtiin esiintymässä vuonna 1966 elokuvissa Käpy selän alla (ohj. Mikko Niskanen) ja Topralli (ohj. Yrjö Tähtelä). Mainittakoon vielä sekin, että brittiyhtyeen The Renegadesin esiintyessä Helsingissä 60-luvun puolivälissä lämmittelybändinä toiminut The Creatures sai suuremmat suosionosoitukset kuin itse pääesiintyjä. Eikä tähän suinkaan vaikuttanut vähiten yhtyeen 15-vuotiaan laulusolistin dynaaminen, varhaiskypsä eläytyminen.

Kirka päätti kuitenkin kokeilla jo varhaisessa vaiheessa omien siipiensä kantavuutta. Irtaannuttuaan Creaturesista hän pääsikin jo kesäkuussa -67 levyttämään uudelle Love Records-yhtiölle. Taustabändinä levyllä toimi Blues Section ja kappaleet olivat Atte Blomin sanoittamia, Anna suukko vain (säv. Otto Donner) ja Silloin ihminen kaunein on (säv. Eero Ojanen).

Kirkan läpimurto tapahtuikin jo samana vuonna hänen päästyään The Islanders-yhtyeen laulusolistiksi. Yhtye keikkaili paljon ja taltioi lokakuussa -67 Scandia-yhtiölle Pertti Reposen suomennoksen brittihitistä Hetki lyö. Vaikka Kirka olikin levyn laulusolisti, hänen nimeään ei mainittu vielä siinä vaiheessa levyetiketissä. Seuraavana vuonna Islanders, laulusolistina Kirka Babitzin levytti singlehitit Leijat ja Ehkä suukon antaa saan. Näistä jälkimmäinen julkaistiinkin jo hänen nimissään.

Vuoden 1969 helmikuussa Kirka ja Islanders levyttivät ensimmäisen suomalaisen live-LP:n Kirka keikalla. Levyn äänitys tapahtui Scandian studiossa, joten kyseessä ei ollut varsinainen konserttitaltiointi, vaikkakin paikalla oli myös yleisöä. 1970-luvun alussa Kirka ikuisti Sammy-veljensä kanssa kaksi Paul Simonin tunnetuksi tekemää menestyskappaletta Pertsa Reposen suomennoksina: Mrs. Robinson ja Lilja, ruusu ja kirsikkapuu. Muita tuon ajan menestyslevyjä olivat Venus ja Kulman kundit.

1971 - 1985 - Syksyn Säveliä ja euroviisuja

Vuonna 1971 Kirka esiintyi myös elokuvassa Takiaispallo, jossa nähtiin ja kuultiin hänen laulamanaan Eero Koivistoisen sävellys Saat kaiken. Hän levytti Scandialle, tuon ajan hittejä olivat käännöskappaleet Mamy Blue ja Silta yli synkän virran. Seuraavana vuonna hän pääsi mukaan euroviisukarsintoihin Erik Lindströmin sävelmällä Kaikkea on. Se sijoittui kolmanneksi. Vuoden 1973 suurin hitti oli käännösiskelmä nimeltään Varrella virran (Down By The River), joka sisällytettiin myös uudelle albumille Rautaa ja kettinkiä.

Vuonna 1974 Kirka vaihtoi levy-yhtiötä. Kalervo "Kassu" Halosen luotsaaman uuden Islandersin kanssa levytettiin sitten EMI-yhtiöllä albumit nimeltä Tiukka linja (1974) ja Lauantaiyö (1976), joista kumpikaan ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla. Seuraavana vuonna Kirka levytti Finndisc-yhtiölle. Toimittaja Jake Nymanin tuottamana syntyi Delta-levymerkille uusi kokoelma nimeltään Kaksi puolta. Vaikka levy tehtiin huolella, sekään ei menestynyt, mihin lienee vaikuttanut se, että levyn sinänsä korkeatasoisesta materiaalista ei erottunut selvää hittiä. Vuonna 1978 Kirka ja hänen sisarensa Anna levyttivät yhdessä julkaisten singlen Sinut haluan vain ja kokoelman Anna & Kirka. Seuraavana vuonna Kirkan levyttämä amerikkalaishitti Back To The City, jonka Pertti Reponen suomensi nimellä Nyt maistuu elämä taas menestyikin jo kohtalaisen hyvin.

Vuonna 1981 Kirka vaihtoi jälleen kerran levy-yhtiötä. CBS-yhtiöltä ilmestyi Antti Hyvärisen tuottamana nimikko-LP Kirka, jonka musiikkityyli oli lähellä perinteistä iskelmää eikä miellyttänyt sen paremmin solistia kuin levyjä ostavaa yleisöäkään. Kolme vuotta myöhemmin Kirka voitti Suomen euroviisukarsinnan esittämällään Jukka Siikavireen sävellyksellä Hengaillaan, jonka oli sanoittanut Jussi Tuominen. Kappale jäi finaalissa yhdeksänneksi, mutta myöhemmin ilmestynyt Hengaillaan LP-kokoelma tuottikin Kirkalle jo uran ensimmäisen kultalevyn. Kirkan kaksi muuta tuon ajan CBS-levyalbumia olivat nimeltään Täytyy uskaltaa (1983) ja Älä sano ei (1985).

Kirkan comebackin täydensi vielä Juice Leskisen sanoittama käännös Stevie Wonderin kappaleesta nimellä Soitin vain kun taas sua kaipaan. Samana vuonna hän pokkasi itselleen vielä Emma-palkinnon vuoden miessolistina. Eräs vuoden 1985 hittejä puolestaan oli Kirkan tulkinta Esa Kaartamon sävelmästä Kahden hullun matka.

Viimeinen suuri "comeback" - 1986 - 2007

80-luvun puolivälissä Kirka siirtyi Kassu Halosen, Kristian "Kisu" Jernströmin ja Vexi Salmen vetämälle Flamingo-levymerkille. Ensimmäiset kaksi Flamingo-albumia The Spell ja R.O.C.K. sisälsivät heavy-rockia, ja niistä jälkimmäinen myi kultalevyn verran. Comebackin kruunasi kuitenkin voitto vuoden 1988 Syksyn sävel-kilpailussa. Kirkan tuolloin esittämä Kassu Halosen reggaeballadi Surun pyyhit silmistäni saavutti LP-muodossa 200 000 kappaleen,eli siihen mennessä maassamme kaikkien aikojen ennätyksellisen myyntimenestyksen.

Vuotta myöhemmin ilmestynyt albumi Anna käsi ylsi sekin myynnillään tuplaplatinaan. 90-luvun alkajaisiksi Kirka Babitzinilta ilmestyi hittikappaleista koottu Parhaat - uudet versiot-albumi ja sitä seurasi Kasvot peilissä (1991). Seuraavana vuonna hän sai vielä kultalevyn kokoelmallaan Pyydä vain. Vuonna -94, ennen kuin Flamingo-yhtiö päätyi konkurssiin, ilmestyi vielä nimikkoalbumi Kirka.

Tämän jälkeen Kirka solmi levytyssopimuksen kansainvälisen BMG-yhtiön kanssa. Vielä silloinkin hänen suurin hittinsä Surun pyyhit silmistäni menestyi hyvin Kreikassa, jossa se julkaistiin englanninkielisenä nimellä Sadness In Your Eyes. Vuonna 1996 ilmestyi uusi CD Tie huomiseen, joka sisälsi hänen esittämänään eurovisiokarsinnassamme kolmanneksi jääneen sävelmän Toukokuu.

Vuonna 1997 Kirka Babitzin vietti 30-vuotistaiteilijajuhlaansa. 56 konsertin merkeissä hän esitteli CD-kokoelman Hetki lyö 1967-1997. Se julkaistiin kahden ja neljän levyn boksina ja sen myynnin määrä oikeutti platinalevyyn. Syksyllä -98 hän konsertoi Heikki "Hector" Harman, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa Helsingissä Hartwall Areenalla, mistä tilaisuudesta taltioitu live-CD Mestarit Areenalla saavutti sekin menestyksen. Mestarit tekivät myös kaksi kiertuetta, joiden loppuhuipennuksena järjestettiin elokuussa -99 konsertti Olympiastadionilla.

Vuonna 2000 oli vuorossa Kirkan 50-vuotisjuhlakiertue ja häneltä ilmestyi silloin kokoelma Suuri hetki. Samana vuonna hänet myös palkittiin jo toistamiseen Emma-patsaalla mieslaulajien sarjassa, ja kaksi vuotta myöhemmin häneltä ilmestyi CD Sinut siinä nään. Vuonna 2005 ilmestynyt albumi Elämääni eksynyt oli hänen uransa 29. kokoelma, ja se jäi hänen viimeiseksi levyjulkaisukseen. Kirka Babitzin poistui keskuudestamme 31. tammikuuta 2007 56-vuotiaana.

Jälkisanat

Kirkan ura oli oloissamme harvinaisen pitkä. Hän nimittäin esiintyi musiikin ammattilaisena yli 40 vuoden ajan. Hän aloitti laulamisen 12-vuotiaana, 15-vuotiaana hän oli jo alansa ammattilainen ja 19-vuotiaana nuorison suuri idoli. Kirka oli lavalla kuin kotonaan. Hän oli oloissamme harvinainen, karismaattinen, kansainvälistä tasoa oleva taiteilija. Kirkan suosiota kuvaa hyvin sekin, että hän ei tyylillään jättänyt ketään kylmäksi, vaan myös uusi sukupolvi löysi hänet. Vielä 50 vuotta täytettyään häneltä ilmestyi peräti kolme uutta levyalbumia, ja se jos mikä osoittaa hänen olleen myös nykynuorison suuri suosikki.

Omat muistikuvani Kirkasta yltävät 70-luvun alkuun. Joskus, mahdollisesti keväällä -71 järjestettiin Oulussa Tavaratalo L. Kelalla muotinäytös, jossa esiteltiin pääasiassa sen kevään farkkumuotia. Siihen aikaan oli tapana järjestää muotinäytöksiä tavarataloissa ja ottaa mukaan joku suosittu laulusolisti, joskus yhtyeen kanssa ja joskus ilman. Tässä tapauksessa Kirka pelkästään esitteli muotia mannekiinin ominaisuudessa. Tietenkin kun itse Kirka, sen ajan nuorison suurin idoli oli mukana, oli tavaratalon aula tupaten täynnä väkeä. Panin merkille sen, että Kirka oli mitä parhain mannekiini. Hän liikkui lavalla uudessa farkkupuvussa hyvin reippaasti ja luontevasti hymyillen samalla. Muut vaate-esittelijät olivat ainakin häneen verrattuna hyvin jäykkiä ja virallisen oloisia.

Vuonna 1997 alkukesällä järjesti silloinen työnantajani, Haukiputaalla toiminut Nokia Telecommunications kesäjuhlat Kiimingissä paikassa, joka tunnetaan parhaiten tanssipaikkana nimeltä Nuijamiesten lava. Etukäteen ei ilmoitettu, keitä siellä esiintyy. Tosin esiintyjien nimi olikin sivuseikka, sillä monikin meni kesäjuhliin vain rentoutumaan ja tapaamaan työtovereita vähemmän virallisissa merkeissä, ts. puhumaan välillä jotain muutakin kuin vain pelkästään työasioita.

Juontajana tilaisuudessa toimi tv-ohjelmasta Bumtsibum tutuksi tullut Marco Bjurström. Hän yritti saada omalla show’llaan yleisöään hiukan liikkumaankin, ja opetti heille jopa muutamia tanssiessa hyödyllisiä liikkeitä. Juhlan kohokohta oli kuitenkin se, kun esiintymislavalle astuivat itse Mestarit yhtyeineen, Kirka, Hector, Pave Maijanen ja Pepe Willberg. Tässä vaiheessa lavan edessä oli jo todella tungosta, sillä tietenkin jokainen halusi nähdä ja kuulla neljä Suomen suurta suosikkia yhtä aikaa ns. ’livenä’. Eivätkä Mestarit suinkaan pettäneet heihin kohdistettuja odotuksia. Tutut hitit vuosikymmenien ajalta kajahtivat ilmoille heidän yhteisenä esityksenään: Ake, Make, Pera ja mä, Leijat, Rööperiin, Hetki lyö, Pidä huolta, Saat miehen kyyneliin ja niin edelleen… Tunnelmaa hiukan häiritsi se, että välillä satoi vettä ja maahan suojaksi levitetyn muovin läpi tihkui vesi jopa siinä määrin, että jokainen seisoi siinä lopulta nilkkoja myöten sukat ja kengät märkinä. Pieni haittahan tuo oli, eikä tunnelmaa häirinnyt, sillä saihan nyt kuunnella itse Mestareita, ja vieläpä ilmaiseksi, sillä Nokiahan tämän lystin kustansi.

Kirkan esiintyminen oli hyvin luontevaa. Hän liikkui lavalla paljon. Itse asiassa hän ei malttanut ollenkaan pysytellä paikoillaan. Ihme, että hän ei missään vaiheessa kompastellut tai muutakaan vahinkoa ei sattunut, sillä niin riehakasta hänen liikehtimisensä välillä oli, niin hänen soolojensa aikana kuin niiden välilläkin. Kaikesta päätellen hän oli tällaiseen jo tottunut, sillä olihan hänellä takanaan jo 30 vuoden kokemus. Muiden laulaessa Kirka saattoi välillä istahtaa vaikkapa lavan reunalle, ottaa hanurin syliinsä ja yhtyä siten säestämään esitystä. Hänellä tosiaan oli hallussaan niin koreografia kuin säestyspuolikin, puhumattakaan laulusta, omista soolonumeroistaan, joita hän esitti. Tutut laulut vuosien takaa kuulostivat hänen esittäminään ihan yhtä uusilta kuin joskus aikoinaankin. Myöhemmin, konsertin jälkeen onnistuin saamaan jopa nimmarit Kirkalta, Pavelta, Pepeltä ja Marcolta, ja vieläpä samalle postikortille. He nimittäin näyttäytyivät yleisölle vielä konserttinsa jälkeen. Ainoastaan Hector suvaitsi pysytellä piilossa.

Vuonna 2000 pidettiin Oulun torilla konserttitapahtuma, johon eräänä iltana osallistui omalta osaltaan myös Kirka Babitzin. Päätimme mennä koko perheen voimalla Kirkan konserttiin. Konsertti järjestettiin ranta-aittojen vieressä olevalla aidatulla alueella ja sinne oli rakennettu katettu esiintymislava. Jälleen kerran oli paikka tupaten täynnä kansaa. Eikä tuo ollut ihme, sillä olihan Kirka jo niin tunnettu nimi, että sen vetovoima tavoitti kyllä yleisönsä.

Kirka esitti jälleen tunnetuimmat hittinsä vuosien varrelta: Hetki lyö, Leijat, Hengaillaan, Surun pyyhit silmistäni. Uutta ohjelmistoa edusti puolestaan kappale Paha suu. Tällä kertaa Kirka ei liikkunut kovinkaan paljon esiintyessään, vaan malttoi pysyä paikoillaan. Hänellä oli mukanaan vyössään kaksi huuliharppua, joilla hän välillä esitti asiaan kuuluvat soolot, kuten esim. kappaleessa Hengaillaan. Kirkan esitys kesti suurin piirtein puolitoista tuntia, koko tuo aika oli ihan sananmukaisesti yhtä soittoa. Yleisö ei kuitenkaan pitkästynyt, vaan jaksoi kuunnella suosikkiaan alusta loppuun saakka. Aika menikin kuin siivillä. Kirkan esitys oli nautinto kuulla ja nähdäkin.

”Hyvä, Kirka!” Huusi suurella äänellä eräs lähellä seisonut keski-ikäinen mieshenkilö. Tuohon toteamukseen oli helppo yhtyä. Lopuksi Kirka itse puolestaan totesi, että: ”Teille sopisi varmasti se, että esiintyisin täällä vaikka yöhön asti, mutta työehtosopimukset rajoittavat konserttiin käytetyn ajan”. Niinpä hän esitti vielä yhden laulun ja poistui sitten lavalta. Yleisö kuitenkin taputti hänet vielä kerran esiin, joten vielä hän joutui yhden laulun esittämään ennen lähtöään. Lienee turha mainita, että suosionosoitukset olivat valtaisat.

Oma suosikkini Kirkan laajasta tuotannosta on hänen vuonna 1977 levyttämänsä Jukka Siikavireen säveltämä ja Erkki Mäkisen sanoittama kappale Neidonryöstö, jolla hän osallistui Euroviisukarsintoihin. Kappale ei kisassa menestynyt ja siksi se unohdettiin.

Kirka itse ei kuitenkaan unohdu kahden sukupolven mielestä koskaan. ”Hyvä, Kirka!”

Lähteet:

Erkki Pälli: Kirka - biografia (www.pomus.net / Henkilögalleria)

Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas, WSOY 2004, s. 189-190

Promo-single: Jukka Virtanen esittelee Kirkan LP:n Kaksi Puolta (DELP 12 Demo, 1977)

takaisin alkuun

takaisin alkuun

LP-, kasetti- ja CD-äänitteillä on kaksi eri numerointia. Taulukossa oleva vasemmanpuoleinen sarake ilmaisee äänitteen juoksevan numeron. Se on merkki siitä, että äänite tosiaan on julkaistu ja numerointi pyrkiikin noudattamaan julkaisujärjestystä mahdollisimman tarkasti. Oikeanpuoleinen sarake (K-numero) ilmoittaa Kirkan henkilökohtaisen uutuuskokoelman (albumin) numeron. Jos LP-levyllä, C-kasetilla ja CD-äänitteellä on sama K-numero, tarkoittaa se sitä, että niiden sisältö on täsmälleen sama. K-numeroimattomat äänitteet ovat koosteita, jotka useimmiten sisältävät pelkästään jo aikaisemmin julkaistua aineistoa.

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

Kirka - Filmografia

• Topralli (ohjaus: Yrjö Tähtelä, 1966, DVD-julkaisu 2007*)

• Käpy selän alla (ohjaus: Mikko Niskanen, 1966, DVD-julkaisu 2009*)

• Takiaispallo (elokuva ja 5-osainen tv-draamasarja, ohjaus: Veli-Matti Saikkonen, 1970, DVD-julkaisu 2013*)

takaisin alkuun

© Veikko Tiitto 2003 - 2024