Kalevi Tauru

(s. 14.8.1930, Antrea - k. 27.7.2003, Hämeenlinna)

Diskografia 1953 - 2000

Veikko Tiitto

• Biografia

• Äänilevy 78 rpm

• single

• EP

• CD

• Kalevi Tauru muilla äänitteillä

Satumaa - Iskelmän historia

Veikon sivulle

Biografia

Lapsuus ja nuoruus (1930 - 1945)

Jouko Kalevi Tauru syntyi Toivo ja Ester Taurun perheen esikoisena isovanhempiensa Sammalpohjan tilalla Antrean Taurunkylässä 14.8.1930. Laulunlahjansa ja luontaisen esiintymishalunsa hän lienee perinyt isältään. Isä-Toivo nimittäin tunnettiin kylällä lahjakkaana hengellisenä puhujana ja laulajana. Isän mukana kirkkoreissuillakin Kalevin voimakas lauluääni kaikui ylitse muun kirkkoväen veisun. Kalevilla oli tapana pitää myös omia saarnatilaisuuksia kylän lapsille. Kerran Kalevin saarnatessa Sammalpohjan liiterissä kuulivat tuvassa seuroja pitävät aikuisetkin Kalevin julistuksen, jonka mukaan "taivaassa ei ole vellin eikä puuron nälkää". Vuonna 1938 Toivo Taurun nelilapsiseksi kasvanut perhe muutti Toivon ostamalle Peltolan tilalle.

Talvisodan alkaessa myös isä-Toivo sai kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja edelleen rintamalle. Perheeseen oli tullut jo viideskin lapsi, kuopus Arto oli vasta kahden viikon ikäinen. Ester-äiti lähti lapsineen evakkoon Tammelaan. Viikkoa ennen rauhaa, eli 7.3.1940 Toivo katosi Säkkijärven Nisulahden taistelussa. Entiset sotatoverit kertoivat, että komppanian miehistä vain kolme tuli takaisin.

Talvisodan jälkeen Ester-leski viisine orpolapsineen palasi muiden kyläläisten tavoin kotiinsa, ja tilanhoito jatkoi apuvoimien kera. Jo kaksitoistavuotiaana Kalevi alkoi kaivamaan ojia ja kynti maata Fiskarsin Kymppi-merkkisellä auralla hevosparin vetämänä. Kovan työn myötä kunto kasvoi. Kesäisin Kalevin sydämen asiana oli yleisurheilu. Talvella hän hiihti nuorten sarjassa taistellen mitaleista ja mestaruuksista jopa valtakunnallisesti.

Jatkosodan alkaessa 9.6.1944 Neuvostoliiton hyökättyä Karjalan kannakselle, Taurun perhe kuten muutkin taurulaiset joutuivat lähtemään evakkoon 18.6.1944. Lopulta Taurun perhe päätyi suurperheisten sotaleskien sijoituspaikkaan Lempäälään Mattilan kartanoon.

Ester Taurun ja hänen viiden lapsensa uusi koti tuli olemaan Janakkalan Vähikkälässä sijaitseva, Toivan kartanosta lohkaistu Mankin tila. Kalevi oli tuolloin 15-vuotias ja perheen vanhimpana miespuolisena hänelle lankesi isännän rooli.

Jurttipellolta iskelmäkuninkaaksi (1952)

"Jos minulla olisi tuommoinen ääni, en täällä pellolla rypisi päivääkään! Tee kuten Erkki (Junkkarinen) ja mene iskelmälaulukilpailuihin."

Näistä kannustavista sanoista alkoi Kalevi Taurun ura iskelmälaulajana. Sanoja oli Erkki Junkkarisen varusmiespalvelustaan suorittava serkku, joka Mankin sokerijuurikaspellolla kuuli Kalevin laulavan välillä itsekseen työn lomassa.

Silloin elettiin vuotta 1952. Vielä samana syksynä Kalevi sanoi äidilleen lähtevänsä asioille Helsinkiin ja käänsi Citroen Berlinensä keulan pääkaupunkia kohti. Tässä vaiheessa hän ei kertonut aikovansa osallistua iskelmälaulukilpailun SM-kisoihin.

Helsingissä Kalevi hankki Fazerilta nuotit ja kävi Helge Pahlmanin säestyksellä läpi kilpailukappaleet. Seuraavana päivänä koitti jännityksen hetki. Helsingin Työväentalon ollessa täpötäynnä väkeä käytäviä myöten, Kalevi voitti kilpailun ylivoimaisesti esittämällään Vanhan vaahteran laululla. Samoin tapahtui kahtena seuraavanakin vuonna, eli vuosina 1953 ja -54 Kalevi niin ikään kruunattiin Suomen iskelmäkuninkaaksi.

Iskelmälaulajana (1953 - 1960)

Kalevin ensimmäiset levytykset tehtiin Fazerin Rytmi- ja Decca-levymerkeille. Ne tuotti ja sovitti Toivo Kärki, joka myös säesti Kalevia Rytmi- ja Decca-yhtyeineen. Ensimmäinen levytys tehtiin kevättalvella Savoy-teatterissa. Kappaleet olivat Surulliset silmät (säv. Aarno Valli, san. Ilpo Kallio) ja Yksinäinen (säv. & san. Esa Pakarinen). "Levytyksissä ei tuolloin tarvittu harjoitusottoja vaan uudetkin iskelmät menivät useimmiten ensi laakilla levylle", muisteli Kalevi.

Uran alkuvaiheessa Toivo Kärki patisti Kalevia laulutunneille sanoen: "Suomessa on ainakin kaksisataa yhtä hyvää laulajaa kuin sinä", mihin Kalevi vastasi: "Missäs hyö olliit sillo, ko kilpailut ol?" Kuitenkin Kalevi otti laulutunteja mm. tervakoskelaiselta musiikinlehtori Reijo Salmelalta ja oopperalaulaja Olavi Rahkoselta, joka toimi Lopen kanttorina. Vuonna 1954 Kalevi sai paremman sopimuksen N. E. Saarikon johtamasta Levytukusta.

Levytukun palkkalistoille siirtymistä Kalevi muisteli seuraavasti: "Levytukun tuotantopäällikkönä oli Olavi Virta, ja sopimus neuvoteltiin Virran kaupunkiasunnon saunassa. Se oli tällaiselle maalaispojalle jotakin käsittämätöntä, että jollakin oli sauna kerrostaloasunnossaan. Ja keskellä Helsinkiä! Myöhemmin illalla kutsuttiin myös Kärki juhliin. Hän aavisti, mitä on tekeillä, ja murahtikin minulle sopivan hetken tullen, että olisi sitä parempaa sopimusta hänenkin kanssaan voinut neuvotella."

Levytukussa Kalevin levyjen tuottajana ja sovittajana toimi Kaarlo Valkama, aina viimeiseen levytykseen asti, vuoteen -58. Levytukun ajan menestyksekkäimmät levytykset olivat Valkoiset kielot (säv. & san. Kaarlo Valkama) ja Kultaiset korvarenkaat (säv. Victor Young, san. Anja Eskonmaa). Niiden myynti hipoi vuonna -56 silloista kultalevymyyntiin vaadittavaa 20 000 kappaleen rajaa.

Kalevi kiersi ensin Sävelpojat-orkesterin ja sitten oman yhtyeensä kanssa Suomen tanssilavoja ja seurojentaloja. Hän esiintyi myös monissa radio-ohjelmissa sekä show-kiertueilla muiden tähtien kanssa. Monien mielestä hän edusti laulajana samaa tasoa kuin sen ajan ehdoton suosikki Olavi Virta.

Maanviljelijäksi (1961 - 1979)

Vuonna 1961 Kalevi päätti lopettaa kiertue-elämän. Keikkailu ja kuuluisuus saivat jäädä. Hän oli asunut perheineen Riihimäellä ja Mankin kotitalo tarvitsi isäntää. Jaakko-veljen mentyä naimisiin ja asuttua jonkin aikaa vaimonsa kanssa Mankilla he päättivät lähteä ja perustaa oman kodin. Myöskään nuorin veli Arto ei halunnut jäädä viljelemään kotitilaansa. Näin Ester-äiti päätti myydä tilan Kaleville, joka oli kiinnostunut tilanpidosta. Niin Kalevi sitten palasi päätoimiseksi maanviljelijäksi kotitilalleen Vähikkälään. Kalevin perhe kasvoi viisilapsiseksi ja isää tarvittiin kotona yhä enemmän. Aluksi tilalla pidettiin lypsy- ja sittemmin teuraskarjaa, joiden lisäksi tuotettiin mallas- ja siemenviljaa. Vuonna 1979 tilalla siirryttiin kokonaan sokerijuurikkaan viljelyyn.

Raskas maanviljelytyö vei vuosien mittaan isännän selän huonoon kuntoon ja lopulta pellot annettiin vuokralle. Kalevi jäi eläkkeelle vuonna 1979.

"Mankin errakkona" (1979 - 2003)

Eläkepäivänsä Kalevi vietti, kuten itse sanoi: "Mankin errakkona". Aikanaan lapset, kuten myös Pirkko-vaimo olivat muuttaneet muualle.

Kotikylä Antreassa oli Kaleville rakas. Siellä hän kävi sukulaistensa kanssa useita kertoja. "Eläydyn siellä muistoihissa ja liikutus on kauhia, muistan joka kiven ja polun", hän muisteli. Hänen laulettuaan siellä kotikunnailla Taurunjärven rantamilla Suvisunnuntain, laulun sanat ilmensivät koko sanattoman kuulijakunnan ajatuksia. Niin Kaleville itselleen kuin kuulijoillekin oli liikutuksen hetki. Oli tyyni ilma, kun samalla kaiku vastasi kallioilta ja metsästä kuin yhtyen lauluun mukaan.

Vuonna 1998 Kalevi Tauru vielä kerran levytti. Taurun kyläkirjan toimittamisen yhteydessä nimittäin heräsi ajatus tehdä laulu omasta kotikylästä Taurusta. Sävellyksen ja säestyksen teki musiikkitaiteilija Timo Mäenpää (1960-2009), ja laulun teksti syntyi Timon ja kirjatoimikunnan yhteistyönä. Laulun Ko' elämä ol' oikiaa esittäjäksi kaavailtiin oman kylän kasvattia Kalevi Taurua. Vaikka Kalevi oli kieltäytynyt lähes kaikista esiintymistarjouksista kiertue-elämänsä loputtua, hänet saatiin "ympäripuhuttua" tähän tehtävään. Sinnikkään harjoittelun tuloksena hän onnistui Timo Mäenpään kanssa saamaan aikaan tunteikkaan ja kauniin esityksen. Erityisen vaikea oli Kaleville laulun kohta "jäi rintamalle miestä kymmenen". Heistä yksi oli nimittäin Kalevin Toivo-isä. Laulu julkaistiin vuonna 1999 kasetilla, jonka toisella puolella on Timo Mäenpään lauluesitys Ystäväni muistathan. Tämän laulun Timo oli tehnyt muistoksi Antrean Kekinniemestä kotoisin olevalle äidilleen, ja se on tullut paremmin tunnetuksi Beritin esittämänä.

Vakava sairaus kuitenkin vei lopulta Kalevin voimat. Sairauden ilmettyä hän jaksoi sinnitellä pari vuotta Mankin kodissaan. Kalevi Tauru kuoli hämeenlinnassa hoitokoti Koivikossa 27.7.2003. Hänet siunattiin haudan lepoon 9. elokuuta Janakkalan kirkossa. Muistotilaisuudessa Timo Mäenpää kertoi ystävästään, että mitä Kalevi teki, sen hän teki täydellisyyteen pyrkien ja siinä onnistuen.

Kalevin ystävä ja yhteistyökumppani Timo Mäenpää oli säveltänyt ja sanoittanut laulun Viimeinen sarka. Kalevi oli eläessään toivonut, että laulu esitettäisiin hänen haudallaan.

"Kirkkopellon takalaitaa tässä kuljen hiljalleen.

Multa tuoksuu niin kuin aikaan entiseen.

Viimeinen vaan olla taitaa tämä työni jota teen.

Saran päästä löytää voi pientareen.

Viimeistä sarkaa nyt kynnän - se on kerran eessä jokaisen.

Viimeistä sarkaa - maa on ikuinen - minä en"

(Timo Mäenpää: Viimeinen sarka)

Lähteet:

Taurun suku, s. 89-96 (kirjoittaja Leenä Mäenpää os. Tauru) "Kalevi Tauru - Taurunkylältä iskelmäkuninkaaksi" (Taurun sukuseura ry, 2008)

"Maestro Kalevi Tauru on poissa" (Pentti Taurun muistokirjoitus Karjala-lehdessä 2.10.2003)

 

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

© Veikko Tiitto 2012 - 2023