Jussi Roponen

(Juhani Akseli Roponen, s. 19.6.1947, Lehtimäki - k. 5.7.2023, Soini)

Diskografia 1976 - 2022

Veikko Tiitto

• single

• LP

• C-kasetti

• CD

• Jussi Roponen mukana äänitteellä

Veikon sivu

Satumaa - Iskelmän historia

Juhani Akseli ”Jussi” Roponen (19. kesäkuuta 1947 Lehtimäki – 5. heinäkuuta 2023 Soini) voitti Kalevi Hautamäen yhtyeen kanssa Suomen humppamestaruuden vuonna 1984 Lappeenrannassa, sekä Seniorilaulun SM 1997.

Jussi Roponen oli tanssilavojen konkari. Hän kiersi keikkalavoja vuodesta 1974 lähtien. Kysyttäessä Jussilta, mikä sai hänet aikoinaan ryhtymään laulajaksi, oli vastaus ”Luojan antama lahja.”

Jussi Roponen kuului niihin artisteihin joita ei nähty Syksyn sävelessä, saati sitten että olisi ollut pyrkimässä euroviisuihin, eikä hänen laulujaan kuultu hittilistoilla. Tämä sitkeä puurtaja tuli tunnetuksi tanssilavojen suosikkina.

Jussi ei tehnyt alkoholista tai mistään päihteistä itselleen ongelmaa, eikä hänen tarvinnut uraansa pönkittääkseen myydä itsestään sensaatiojuttuja lehtiin.Jussi eli kuten monet muut miehet - perusti perheen ja kulki töissä elättääkseen itsensä, vaimonsa ja lapsensa. Hänen leipäpuunaan ei kuitenkaan ollut säännöllinen päivätyö, vaan yksinäinen ja puuduttava, keikkamiehen epäsäännöllinen rytmi. Sitä - suurta kutsumustaan - hän jaksoi lähes puoli vuosisataa tehdä ja toteuttaa.Tämän, todellisen työn sankarin poismenoa eivät kuitenkaan iltapäivälehtien lööpit hehkuttaneet. Se ei kuitenkaan vähennä Jussi Roposen elämäntyön arvoa eräänä merkittävimmistä artisteistamme.

Jussi Roponen oli suomen kansan syvien rivien tunteiden tulkki. Hänellä oli karismaa ja hänen koruton ja konstailemattoman miehekäs tyylinsä tehosi niin mies- kuin myös naispuolisiin kuulijoihin.

Roposen ohjelmisto koostui pääasiassa perinteisestä tanssi- ja viihdemusiikista, mutta lisäksi hän on levyttänyt myös gospel-musiikkia sekä joululauluja. Jussi levytti kaikkiaan neljän albumin verran mestaripelimanni Tapani Peltoniemen tuotantoa (2004-17). Tärkeä yhteistyökumppani oli myös Kaisa-vaimo jolta hän sai laulettavakseen useita koskettavia tekstejä.

Yli neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Roponen ehti julkaista varsin mittavan tuotannon, yli 200 levytettyä laulua.Roponen julkaisi ensimmäisen nimikkoalbuminsa vuonna 1981.Viimeiseksi jäänyt pitkäsoittolevy Keikkamiehen tilitys ilmestyi 41 vuotta myöhemmin vuonna 2022. Levy on läpileikkaus Jussin urasta sisältäen muutaman vanhan raidan ohella myös uutta ohjelmistoa.

Näin Jussi Roponen muisteli pitkää uraansa:

-Vaikka polkuni on välillä ollut mutkikas, kuten laulussa sanotaan, olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Ja kiitollinen olen laulunlahjasta, jonka yläkerran isäntä on minulle antanut. Se on vienyt minua ympäri Suomenmaan ja tuonut elämääni paljon upeita ihmisiä, joista edelleenkin saan voimaa tehdä tätä työtä.

Veikko Tiitto 22.8. -23

In Memoriam

Juhani Akseli Roponen (19.6.1947 - 05.07.2023)

Soinilaisille hyvin tuttu Jussi, varttui Lehtimäen puolella Tuskaintien varrella. Kaisa-puoliso löytyi nuoruusvuosina Soinin Pahankalanperältä. Jyväskylässä ja Kuortaneella vietettyjen vuosien jälkeen, pari palasi kahden lapsen kanssa Soiniin.

Soinissa Roponen tunnettiin tekeväisenä ja monessa mukana olevana miehenä. Jussi oli aikoinaan herättelemässä henkiin niin Soinin kruunuhäitä, kuin Vuorenmaan laskettelukeskustakin. Kotikunta oli hänelle tärkeä ja soinilaisella sisulla hän itsekin usein painoi menemään niin työelämässä kuin harrastuksissakin.

Jussi kiersi tanssilavoja ja keikkapaikkoja erilaisten kokoonpanojen kanssa 70-luvulta lähtien. Häneltä ilmestyi pitkän uran aikana 18 levyä, joista yksi on hengellistä musiikkia. Sen tiimoilta hän teki myös useita kirkkokonsertteja. Sota-ajan laulukonsertit olivat myös erittäin suosittuja ja niillä Jussi halusi osoittaa suurta kiitollisuuttaan ja kunnioitustaan veteraaneille.

Kilometrejä kertyi keikkojen lisäksi runsaasti mittariin myös päivätöissä erilaisten koneiden parissa. Nuoruudesta asti kovaan työntekoon tottuneen Jussin saattoi löytää milloin kaivurin, kuormurin, linja-auton tai rekan ratin takaa. Tien päällä oleminen oli hänelle elämäntapa, josta hän nautti suunnattomasti. Sairastuttuaankin hän sanoi että "Rekan rattiin pääseminen on minulle parasta terapiaa, siinä unohtuu kaikki kivut ja murheet!"

Jussin elämä koki suuren muutoksen vuonna 1977, kun hän raitistui AA:n avulla. Alkoholi oli siihen asti näytellyt suurta osaa hänen elämässään. Ja kun se sitten jäi pois, oli sen tuoma aukko korvattava jollain. Roponen aloitti kuntoilun ja kunnon kohottamisen pienillä askelilla, mutta kunnon vuosien mittaan kohotessa alkoi myös haastaa itseään erilaisilla fyysisillä suorituksilla. Tutuksi tulivat niin Finlandia-hiihto, Soini-Ähtäri-hiihdot, eläkeläisten SM-hiihdot kuin erilaiset puulaaki hiihdotkin. Juoksukuntoa testattiin mm. "rapakuntoisten maratoonilla" Lehtimäellä ja myöhemmin Suomi juoksee -tapahtumassa. Näiden julkisten liikuntatapahtumien lisäksi, Jussi kehitteli omia liikuntatempauksia, joissa halusi kokeilla omia rajojaan. Näistä mainittakoon nyt rullaluistelu Nuorgamista Helsinkiin ja 24 tunnin pyöräily 560km:n tuloksella.

Omien rajojen kokeilu ulottui välillä myös musiikin puolelle, kun Jussi järjesti Soinin yhteistalolla maratontansseja. Ensimmäisissä maratontansseissa hän itse lauloi tuon 24 tuntia yksin. Ääni kesti, tanssiparit jaksoivat tanssia ja kannustavaa tanssikansaa oli paljon paikalla, Roponen oli tyytyväinen. Jussi oli mies, joka halusi tehdä hyvää Soinin ja sen eri toimijoiden hyväksi. Vuosia hän järjesti yhteistalolla tansseja saadakseen talon ns. pysymään  pystyssä. Soinin eläkeläisten järjestämiin päivätansseihin hän lähti vielä viime keväänäkin esiintymään sillä ajatuksella, että: "jos saataisiin eläkeläisten toimintaan vielä vähän rahaa". Vuonna 2022 itsenäisyyspäivänä Roponen sai Soinin kunnan kulttuuripalkinnon elämäntyöstään, se merkitsi hänelle paljon.

Toinen Jussin elämän suurista muutoksista oli sairastuminen eturauhassyöpään. Roponen sairasti syöpää 8 vuotta, mutta eli silti täyttä elämää mahdollisuuksien mukaan. Hän keikkaili, ajoi rekkaa ja kuntoili niin kauan kuin sairaus sen salli. Jussi ei koskaan piilotellut sairauttaan, vaan halusi kertoa siitä avoimesti. Sen myötä hän sai ja pystyi antamaan vertaistukea samassa tilanteessa eläville. Kesällä 2022 Jussi sai tiedon, että kaikki mahdollinen sairauden nujertamiseksi oli tehty. Hän itse kertoi tuolloin ajatelleensa, että: "Anna Luoja minun nähdä vielä ensi kesä!" Ja sen hän näki, nautti kesäpäivistä Jussilanmäellä terassilla makoillen, elämän pienistä asioista, kuten lintujen laulusta, iloiten.

5.7.2023 Elina-pappi lausui kauniit sanat Jussin sängyn vierellä: "Taivaan Isän kuorossa tarvittaisiin nyt komea äänistä laulajaa." Ja sinne hän lähti.

Jussia jäivät kaipaamaan Kaisa-puoliso, tytär Kati ja lapset Justus ja Jutta, poika Rami Päivi-puolisonsa ja Jimi-poikansa kanssa. Sekä Jussin sisarukset perheineen ja laaja ystävien ja tuttavien joukko ympäri Suomen.

Musiikki ja muistot jäävät elämään! 

Kati Roponen (Soinin joulu 2023)

 

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

takaisin alkuun

© Veikko Tiitto 2023-2024