Säveltäjä Veikko Lavi

Julkaistut sävellykset 1951-1996

Veikko Tiitto

• Veikko Lavi - viimeinen kupletööri

• Sävellysluettelo

Veikko Lavi - Diskografia

Veikko Lavi - viimeinen kupletööri

Toivo Veikko Lavi (1912-1996) oli suomalaisessa kevyessä musiikissa merkillinen, lievästi sanoen erikoinen ilmiö. Hänen tyyliään ei nimittäin voi luokitella ns. tavalliseen iskelmämusiikkiin kuuluvaksi. Toisaalta se ei edusta myöskään perinteistä käsitystä kansanmusiikista, puhumattakaan että se edustaisi ns. korkeakulttuuria. Lähinnä Veikko Lavi tyylinsä puolesta edustaakin vanhaa suomalaista kuplettilauluperinnettä parhaimmillaan. Tässä yhteydessä voisi puhua ketjusta J. Alfred Tanner- Matti Jurva - Veikko Lavi.

Suomalaisen kuplettiperinteen aloitti J. Alfred 'Affu' Tanner (1885-1927). Hän ei säveltänyt itse laulujaan, vaan käytti tekstiensä musiikillisena tukena pääasiassa kansanmusiikkia. Tannerin kuoltua kuplettiperinnettä jatkoi ja omalla tavallaan myös uudisti Matti (Lennart Mathias) Jurva (1898-1943). Hän teki lauluihinsa sävellykset pääosin itse, mutta sanoitukset olivat suurelta osin hänen aisaparinsa Tatu Pekkarisen käsialaa. Samoin kuin Tanner aikoinaan, niin myös Matti Jurva hyödynsi sävellyksissään kansanmusiikin pohjatonta aarreaittaa. Kuplettilaulussa onkin aina ollut tärkeää se, että sävel on kuulijalle niin tuttu, että kuulija voi jo laulun ensi kertaa kuullessaan ikään kuin itse 'säveltää' sen, ts. hän arvaa miten melodia tulee etenemään. Tällöin hän voi keskittyä rauhassa sanoitukseen, joka kupletissa on sävellystä tärkeämpi; sanoitus ja niiden lomaan kätketty juoni jäävät siten paremmin mieleen. Kuplettilaulun sanoitukseen kuuluukin oleellisena osana humoristinen tilannekuvaus, juonen tai tarinan lopun tulee olla yllättävä, ennalta arvaamaton.

Jurvan jälkeen kuplettiperinnettä vei eteenpäin omalla tyylillään Veikko Lavi. Hänestä perinne saikin arvoisensa jatkajan, mutta valitettavasti suomalaisen kuplettilaulun lähes vuosisatainen perinne katkesi samalla kuin hänenkin elämänsä. Perinteelle ei ole löytynyt jatkajaa, eikä nykyinen kaupallisuuteen perustuva massaviihde taida kuplettia juurikaan arvostaa.

Säveltäjänä Veikko Lavia voidaan lähestyä kahdesta eri näkökulmasta. Toisaalta hänenkin sävellyksissään on, samoin kuin Tannerin ja Jurvankin sävellyksissä kuultavissa selvä kansanmusiikin vaikutus, toisaalta niissä myös on havaittavissa omintakeinen, suorastaan mestarillinen ja tarkkaan harkittu melodian kuljetus. Hyvin monen Lavin sävellyksen alkuperä on selvästi suomalaista kansanmusiikkiperinnettä. Esim. Leivän ylistys on alunperin pohjalaista pelimannimusiikkia, kun taas esim. Tunnen kuuluvani tähän maahan sekä Prinsessan sukkanauha edustavat selvästi slaavilaista musiikkiperinnettä. Laulussa Auttakaa Valtsua, vaikka se joissakin lähteissä onkin merkitty Veikko Lavin nimiin, voidaan kuulla kansanlaulu Saunavihdat. Tosin Veikko Lavi, kuten jo todettiin, osasi tehdä itsekin hienoja, voisi jopa sanoa, ikivihreitä melodioita, joita tulevat sukupolvetkin varmasti arvostavat. Näitä ovat esim. Kotisaareni, Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja Joulutango.

Veikko Lavi oli taiteen alan itseoppinut monitaituri joka myös musiikin alalla, edellyttäen että olisi saanut sopivan koulutuksen, olisi voinut edetä tosi pitkälle. Koko luomiskautensa ajan hän kuitenkin oli uskollinen omalle tyylilleen; hänen pyrkimyksenään oli luoda musiikkia, joka jäisi elämään vielä hänen jälkeensä. Omien sanojensa mukaan hän teki lauluja älykkäille ihmisille, huumorilla ja tunteella. Hän ei halunnut uhrata luomistyönsä hedelmiä kaupallisuuden alttarille. Siinä suhteessa hän kelpaa esimerkiksi kenelle vain tulevaisuuden lauluntekijälle. Lavi pyrki lauluissaan kuvaamaan tavallisen ihmisen elämää juuri sellaisena kuin hän sen itse oli aikoinaan nähnyt (Limperin Hilma, Isän kädet, Lasijauholaivakeikka). Mutta vaikka elämä joskus olikin kovaa, huumoria ei silti sopinut unohtaa. Sen avulla päästiin aina pahimmankin ajan yli. Myös lähihistoriamme sota-ajat Veikko Lavi ikuisti laulujen muotoon peräti kolmen LP-kokoelman muodossa.

Veikko Lavi sanoitti aina itse omat sävellyksensä. Yhteen hänen sävellykseensä on olemassa kaksi eri sanoitusta (Tiedustelulentäjän valssi, 1987 ja Elämän sävel, 1994). Nimi Lääkintälotta esiintyy sävellyksen nimenä kaksi eri kertaa. Kumpikin on kuitenkin eri laulu niin sävellyksensä kuin sanoituksensakin puolesta. Laulun Torpan kohdalla Lavi sävelsi nimimerkillä Kai von Ämberg.

Veikko Lavin musiikillinen ammattitaito ei riittänyt sovitustyöhön, joten se jäi ammattilaisten tehtäväksi. Kevyessä musiikissa sovittajan merkitys on aina varsin huomattava. Veikko Lavin sävellystuotannon kannalta merkittävimmät yhteistyökumppanit tällä alalla olivat Viljo Ylönen (1950-56), Taito Vainio (1968-74), Anssi Tikanmäki (1982-83), Upi Sorvali (1984-1987) ja Pekka Hartonen (1992-96).

Haukiputaalla kesällä 2003

Veikko Tiitto

Toimittamisesta

Sävellysluettelossa sävellykset on numeroitu suurin piirtein niiden julkaisujärjestyksessä. 78:n kierroksen levyillä julkaistut sävellykset on numeroitu pelkällä yksittäisellä numerolla. Veikko Lavin omilla LP-tai CD-kokoelmilla julkaistujen sävellysten eteen on lisätty Lavin oman kokoelman numero. Muissa julkaisuissa mainitaan sävellyksen järjestysnumeron edessä ainoastaan alkuperäisjulkaisun formaatti kirjainmuodossa, S (=single-levy), K (=kasetti), LP (=LP-levy) tai CD (=CD-äänite). Huomioitavaa-sarakkeessa on mainittu alkuperäinen esittäjä siinä tapauksessa, että kyseessä ei ole Veikko Lavi itse.

Kai von Ämberg = Veikko Lavi, Pertti Wesa = Kaarlo Valkama

takaisin alkuun

© Veikko Tiitto 2003 - 2009